Oksan perhe: Käsitöitä

perjantai 9. helmikuuta 2007

Noniin. Tarkkasilmäisempi voisi huomata olohuoneen nurkassa olevassa käsityökätkössä murron merkkejä:

Ei epäilystäkään. Salaperäinen hiippailija lienee iskenyt kyseiseen kohteeseen...

Tällä murtovarkaalla on kyllä opettelemista ns. pokerinaaman pitämisessä.

Ohhoh, johtolangat alkavat kyllä sotkeutua.

Mutta eisemitn! Pääasia että matka jatkuu!

Anonyymi kirjoitti...: Ihana mukula, tuo Pikku-Iida!
Taattua käsityöläisten sukua! Perinteet on vanhempien kummankin suvun puolella! HIENOA!
Nyt vaan virkkuukoukku kouraan ja niin alkaa talo olla patalappuja pullollaan...tai sipulipusseja....tai pölyrättejä... *nauraa*
mummi; 9. helmikuuta 2007 klo 21.37
Anonyymi kirjoitti...: Joo'o on niin mummiinsa tullut, monessa suhteessa =) Touhua täynnä koko ajan, huh huh. Mutta ei mene hukkaan, jos käsillään oppii (ja oppiihan se) touhuamaan!

Terkkuja virkkuu-mummille =); 9. helmikuuta 2007 klo 22.29
Anonyymi kirjoitti...: Kyllä huomaa ,että Ida on selvästi perinyt nuo käsityöläisen keenit molempien suvusta. No se ei olekaan huono juttu ei muuta kuin puikot heilumaan. Hyvä Ida.; 10. helmikuuta 2007 klo 7.48
Anonyymi kirjoitti...: Tällä murtovarkaalla näyttää vielä olevan sellainen pakoauto, ettei taideta kiinni saadakaan!; 10. helmikuuta 2007 klo 18.20
Jukka kirjoitti...: Onneksi autossa on ääntä sen verran että tietää missä se on menossa :-); 10. helmikuuta 2007 klo 19.42
Anonyymi kirjoitti...: Meillä se jää usein päälle ja alkaa omin päin rääkäisemään keskellä yötä :-); 11. helmikuuta 2007 klo 18.27