Ostin joskus reilu vuosi sitten kirpparilta tällaisen tuolin, pariksi ihanalle klafkipiirongille, jonka rakkaat appivanhempani meille lahjoittivat. No tuoli on odotellut uutta päällistä jo kauan ja tänään sitten ihan ryhdyin tuumasta toimeen.

Tässä tuo istuinosa ja alkuperäinen verhoilu.

Tässä sama ilman verhoilua. Vanha on, todistetusti, ei taida lähimainkaan nykypäivän tuoleista tällaisia sisuksia löytyä :) Sisuksiin en koskenut, ne ovat edelleen tällaiset...

... ja päällisestä tuli tällainen. Mielestäni kaunis ja paljon sopivamman värinen meidän väreihin kuin entinen! Mielestäni hienosti onnistunut projekti on nyt loppuun saatettu. Lapsetkin kehuivat lopputulosta :)

Hyvin sopii yhteen piirongin kanssa. Kelpaa siinä istuskella...

Eiliseen kirpparireissuun palaan vielä ja esittelen hienon löydön, pieni muutaman litran maitohinkki. Maksoi kokonaista 6e, kallein samankokoinen toisella kirpparilla maksoi 18e! Eli hyvä löytö. Tähän on ihana laittaa vaikka kukkasia kesällä terassille :)

Ja pakko esitellä myös anoppini tekemä iiiihana kesäkassi. Tämäkin on toteutettu kierrätyskamasta! Kiitos Tuksu :)

Ihana aviomieheni (jota liian harvoin kehun ja ylistän ) lähti oitis kukkaostoksille yksi ilta viime viikolla, kun sanoin ääneen, että haluaisin muutaman uuden viherkasvin (oli sillä oikeasti joku muukin meno samalla reissulla). Kolme uutta kukkasta sain ja tämä Aloevera oli mielestäni todella hieno löytö. Kiitos Jukka :)
Ja lopuksi vielä yksi runonpätkä. Olen tässä potenut jonkinlaista itsetutkiskelun aikakautta ja paljon mietittyäni tullut 'taas' siihen lopputulokseen että elämä kantaa vaikka mitä päättäisin! Ja uusillekin tuulille on hyvä antaa mahdollisuus päästä valloilleen, vai mitä? Selvennykseksi haluan vielä kertoa, että tuo tutkiskelu on siis liittynyt lähinnä työhöni... Työ on tuntunut jotenkin aika raskaalta ja tuntuu ettei siinä ole sitä paloa, mikä siinä joskus on ollut ja pitäisi ollakin. Olen alkanut unelmoimaan ihan uusista jutuista työsaralla. Tuntuu vain pelottavalta tehdä päätöksiä, koska kyseessä on kuitenkin koko perheen hyvinvointi. Toisaalta järki sanoo toista, sydän toista. Ja sitä olenkin miettinyt, pitäisikö nyt seurata sydämen ääntä, olisinko sitten 'löysemmällä pipolla' kotonakin, jos työ olisi antoisaa ja oikeasti mukavaa... sitä pohtiessa... Joku viisas on joskus sanonut, että jälkeenpäin harmittaa enemmän ne asiat mitä jäi tekemättä kuin ne mitä tuli tehtyä!ELÄMÄÄ
Haaveet kaikkiko haihtuivat?
Unelmat joko ne loppuivat?
Tunteet nekinkö kuolivat?
Onnellisuus,
joko hiipui jo pois?
vihako vain
sydäntä jäytää?
Haaveet takaisin synnytä,
Unelmat uudelleen herätä.
Tunteet helliksi lämmitä.
Onnellisuus,
se yllesi pue
vihasi uhman,
anna lauhtua pois.
Haaveet ovat elämän ehto.
Unelmat ovat elämän kukat.
Tunteet ovat elämän liekki.
Onnellisuus,
se on elämän ilo.
viha ja uhma,
se on elämän tuho.
Kiitos kaikille kanssakulkijoille ja kuunteleville korville :)
4 kommenttia:
Totta turiset, Rakas miniäni, Virpi!
Muistan, kun eräs iäkäs ystäväni mietiskeli elämäänsä taakse-, ja eteenpäin ja sanoi: "toivon, ettei minusta koskaan tulisi katkeraa akkaa"...samaa mieltä, jospa unelmat, onnellisuus ja rakkaus kantaa...eikä katkeruus koskaan pääsisi myrkyttämään elämää(ni), ja samalla läheisteni elämää.
mummeli Innalanraitilta
NO NIIN ja näppäräsorminen kun olen...lähti viesti ennen ajatuksen loppua:
PITI sanomani vielä, että HIENO tuli tuolista!
HYVÄ VIRPI!
mummeli edelleen, sieltä Innalanraitilta
Virpi, sydämellä, aina ei tuo järki ole viisain vaihtoehto!
Ei ainakaan oman hyvinvoinnin kannalta, eikä niiden läheisten, jotka siinä vierellä ovat.
Miettimistä siinä on, mutta mikä on elämässä tärkeintä?
Voimia ratkaisuihin! Mitä ikinä ne sitten ovatkin...
ps. ihania Tilda-juttuja olet tehnyt. Mullakin on jo viisi kirjaa joita selailen.
Jukka...hiihtolomalla tuun käymään, ts sen jälkeen, hoidetaan ne loput puut pois, jos Tuomasta taas saisi lainata :-)) iso-veli janne
Lähetä kommentti